Metsänpeitto – kun metsä kätki kulkijan
Metsänpeitto oli vanha suomalainen uskomus, jonka mukaan ihminen tai eläin saattoi joutua metsän haltuun ja kadota näkyvistä. Metsään joutunut ei välttämättä ollut kaukana: hän saattoi olla aivan etsijöiden lähellä, mutta ei löytänyt tietä pois eikä tullut huomatuksi. Myös tutut paikat näyttäytyivät oudoilta, ja ääni saattoi kantautua väärästä suunnasta.
Uskomuksen mukaan metsänpeittoon joutumisen saattoi aiheuttaa metsänväki tai metsänhaltija. Kadonnutta yritettiin auttaa esimerkiksi kääntämällä vaate nurinpäin, kutsumalla häntä nimeltä tai tekemällä jokin asia toisin kuin tavallisesti kuten kävelemällä takaperin. Kun lumous murtui, ihminen tai eläin saattoi löytyä yllättäen läheltä katoamispaikkaa. Metsänpeitto kuvasi samalla metsän pelottavuutta ja sitä, miten helposti ihminen saattoi eksyä luonnossa.
Metsänpeitosta pääsy
Metsänpeitosta on uskottu pääsevän pois, jos riisuu kaikki vaatteensa ja pukee ne uudelleen päälleen nurinpäin. Myös kengännauhat tulee vaihtaa jalasta toiseen.
Toinen keino on omien jalkojensa välistä katselu. On myös erilaisia keinoja, joilla voidaan löytää metsänpeittoon joutunut, kuten juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalanjälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Myös kadonneen etsijä on voinut kääntää vaatteitaan nurin päin. Metsänpeitosta pääsemiseksi on myös useita loitsuja tai loruja, joiden avulla etsijät voivat rikkoa metsänpeittoon joutuneen päältä loitsun. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen.
Loitsu
Kuhmoniemeltä tallennetun loitsun mukaan metsänpeitosta pelastettiin karja seuraavalla tavalla:
Kalamalaudalla mitattiin yhdeksän pituutta veräjältä metsään päin, aina nostettiin pystyyn ja kaadettiin, ja taas, ja taas. Sitten kolme närettä otettiin juurineen koholle maasta ja siihen vuoltiin kolme silparetta hopea[a] ja sanottiin:
Päästä, mehtä, meijän eläimet,
Päästä, mehtä, meijän eläimet!
Vuolen kullat kuun ikäiset,
Hopeat ijän ikuiset
Näreelle tammiselle,
Mehtolan kuninkaalle.
(SKRV:XII2 6966)
Lähteet:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), Kansanrunousarkisto: kansanuskoon ja metsänväkeen liittyvät perinnetiedot.
Suomen kansan vanhat runot (SKVR), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Suomen tietokirjailijat ry, Tietokirja.fi: suomalaisen kansanuskon ja metsänhaltijoiden esittelyt.
Metsänpeitto – Wikipedia
