Petter Lyytikäinen osa 1

Teksti 30.11.1950 Savo -lehdestä

Kun allekirjoittanut äskettäin kauppakoulusta päässeenä nuorena miehenä olin pari vuotta konttoristina ja pääkirjanpitäjänä silloisella kuululla maakauppiaalla ja monipuolisen liikkeenharjoittajalla Petter Lyytikäisellä Pielaveden Saarelassa eli "pietarhovissa", jäi siitä monta hauskaa ja erikoista tapausta mieleen, joita sopii vertailla nykyajan liiketyötahoihin ja menetelmiin.

Kertomani tapahtui vuosina 1907–1908. Silloin oli jo mainittu kauppias juuri sivuuttanut 80-vuotispäivänsä, jotta hänellä oli jo pitkä taival takana maakauppiaana. Hän oli alkanut maakaupan Pielaveden Saarelan tilalla noin 1860-luvulla tulleen siihen aikaan kotivävyksi Saarelan tilalle ja saaden heti miten tilan omaan omistukseensa. Kauppansa alkuajoilla oli hän saanut myydä muun muassa kotipolttoista viinaa kaupassaan, sillä silloinhan oli lupa sitä kotona polttaa ja valmistaa ja vasta "vuonna 66 tehtiin suomen laki uusi, viina kiellettiin polttamasta, juomapäiviä viettämästä". Tarmokkaana miehenä oli Lyytikäinen sitten alkanut laajentaa liikettään ja tehdä sen monipuoliseksi vuosien mittaan, että minun aikani hänellä oli omistamissaan kauppatiloissa sivukauppaliikkeet Pyhäjärven kirkolla "kultalassa", Pielaveden kirkolla elikkä "Rantalassa" ja Tuovilanlahdessa sekä lisäksi ostomeijerit näissä paikoissa ja myös Saarelassa, missä valmistettiin yli 100 dritteliä viikossa meijerivoita ulosvientiä varten.

Lisäksi hänellä oli oma nahka tehdas Saarelassa ja mylly Äyskoskella ja Saarelassa hoidettiin myös Pielaveden - Iisveden Höyrylaiva osakeyhtiön konttori, minkä omistamat laivat "H. G Porthan" ja "Nilakka" harjoittivat matkustaja ja rahtiliikennettä mainitussa vesistössä. Tämän laivayhtiön perustaja, suurin osakas ja johtaja oli Lyytikäinen ja samoin oli hänellä enemmistö Maaningan laivayhtiössä. Vaikka vilja jauhettiin kaupaksi Äyskosken myllyssäkin, ei se läheskään riittänyt, mutta syksyisin ostettiin kauppojen talvivarastoiksi vähintään 5000 säkkiä ruisjauhoja, mitkä siihen aikaan olivat 72 -kiloisia ja joiden hinta oli noin 20 markkaa säkiltä. Maalaisvoin y.m. maalaistavaroihin, kuten nahkojen, talin, puolukoiden y.m. ostopaikka oli Kuopiossa, jota hoiti kauppiaan poika, maisteri Lyytikäinen. Hän Kuopiosta käsin hoiti myös ulkomaan kaupat, myynnit ja ostot mutta kaikesta pidettiin pääkirjanpito Saarelassa. Kerrankin myytiin ennakolta Saksaan 10 000 kappaletta vasikannahkoja, ennen kuin oli vielä ostettu yhtään nahkaa varastoon. Siinä alkoi kova nahkojen ostotouhu ja kun Lyytikäisen ostomiehet kulkivat markkinoilta markkinoille ja lisäksi Maisteri Kuopiossa ja kaikissa omissa kaupoissa niitä ostettiin, saatiin määrä täyteen ja aikanaan Saksaan toimitettavaksi. Tämän kaiken lisäksi osti Lyytikäinen useana vuosikymmenenä pappien elo ja voi saatavia Savossa ja Etelä Pohjanmaalla, kun papit silloin olivat yleisesti luontaispalkalla ja myivät summassa Lyytikäiselle kaikki vuotuiset saatavansa, jotka Lyytikäinen miehillään kannatti ja peri seurakuntalaisilta usein loput ulosoton kautta niiltä, jotka eivät säännöllisessä kannoissa olleet maksaneet. Näistä kertyi sitten Lyytikäiselle huomattavasti kauppatavaraa kauppoihin.

Mutta ei yksistään kauppa ja teollisuutta Lyytikäinen harjoittanut, mutta samaan aikaan hän harjoitti varsin huomattavaa maanviljelystä omistamallaan Saarelan tilalla, missä oli viljeltyä maata noin 100 hehtaaria ja samankokoisella Rinteen tilalla Keiteleen kunnassa. Nämä molemmat tilat tai paremminkin hovit, olivat hyvässä viljelyskunnossa ja niihin otettiinkin melkein kaikki pyrkijät työhön niin hyvin talvella kuin kesälläkin. Talvella maksettiin miehelle ulkotöistä omin ruokinsa. 15 penniä tunnilta ja puhdetyöstä. Kuka halusi sillä tehdä 10 penniä tunnilta. Ruoasta veloitettiin 60 penniä päivältä siitä, joka halusi asua talossa ja ruokailla. Kesällä heinäaikana olivat parhaiden miesten palkat 2. 50 päivässä talon ruoassa. Kun Saarelassa oli pääkauppa, pääkonttori, meijeri ja suuri maatalous, arvaa siitä, että henkilökunta oli suuri ja monipuolinen. Kun otettiin taloon kauppaharjoittelija, tehtiin oppisopimus 5 vuodeksi ja asiaan kuului, että ensi vuotena piti oppilaan tehdä varsin lujasti ruumiillista työtä muun muassa käydä riihenpuinnissa ja syödä sai työväen pöydässä, eikä ensi vuodelta ollut mitään rahapalkkaa, ylöspito vain, mutta jo toisena vuotena pääsi syömään parempaan pöytään ja ottamaan osaa jonkin verran kauppapuolen varastotyöhön, mutta myyntiin tavallisesti vasta kolmantena vuotena ja rahapalkkakin rupesi vähän vuosi vuodelta nousemaan kyvyn ja ahkeruuden mukaan. Kaikille aina konttoreihin asti maksettiin vain vuosipalkka rahassa. Talon ylöspidossa, ei siis kenellekään kuukausipalkkaa. Kaikissa oli patriarkaallinen järjestys. Nuoremman piti aina kuulla ja totella arvoisa vanhempaansa. Suurten juhlien aattona pantiin kaupat ja konttorit kiinni jo puolen päivän jälkeen ja mentiin saunaan päiväaikaan, mutta kylvettyä voitiin vielä puoti avata, jos asiakkaita saapui. Itse Lyytikäinen laski almanakan mukaan noin puoli vuotta aikaisemmin milloin seuraavana vuonna hän joutui papin saatavakannon yhteydessä olemaan esimerkiksi Haapaveden kirkossa, ja silloin asetettiin jo kukkaroon rahat kolehtipanoa varten. Niin perinpohjainen ja johdonmukainenhan oli ja jos hän joutui hevosella pitäjällä ajaessaan pysäyttämään ja puhuttelemaan jotakin työmiestä, maksoi hän miehelle menetetystä ajasta tavallisesti 25 penniä. Kun Saarelan tilan aluskuntaakin oli satoja henkiä, joista useat talon töissä, sattui joskus, että palvelijat, piika ja renki oli tavattu yöllä yhdessä ja se oli ilmoitettu "ukolle". Siitä seurasi tutkinto, kuten oikeudenistunto, missä "ukko" vanhana lautamiehenä toimi puheenjohtajana, oli pöytäkirjanpitäjä, ja sitten kuulusteltiin asiallisia ja todistajia ja aina useimmiten tuli tuomio: Heti naimisiin tai pois koko aluskunnasta! Ja naimisiin ne useimmiten menivätkin, kun olivat ehtineet asiasta sille kannalle pohtia.

Että lyytikäinen oli valistuksen ystävä jo siinä sinä aikana, osoittaa se, että hän oli kouluttanut kaikki 3 poikaansa, jotka nekin ovat nyt jo kaikki kuolleet, eikä heidän perillisiäkään ole elossa. Vanhin poika oli pappi ja sokeankoulun johtaja. Toinen maisteri ja kolmas tuomari olleen kuollessaan korkeamman oikeuden oikeusneuvos. Myöskin melkein kaikki tyttäret olivat saaneet akateemisen sivistyksen ja opin. Kauppias Lyytikäinen kuoli korkeassa iässä 86 vuoden vanhana 1916.