Niittokone

Kirjoita tekstisi tähän...

Hevosvetoisessa niittokoneessa pyörien liike muutetaan vivuston välityksellä leikkuuterän edestakaiseksi liikkeeksi, joka katkaisee heinän. Yksi vivuston osista on ramppa. Edestakainen liike saa aikaan äänen, kalkatuksen. Tästä on muotoutunut kansankieleen tekemistä kuvaava termi "ramppa kalkattaa".

Niittokone esiteltiin Suomessa vuonna 1858. Niitä alettiin hankkia suurtiloille 1870-luvulla. Niittokone ja myöhemmin haravakone muuttivat työvoimavaltaista heinänkorjuuta merkittävästi.

Niittokonetta ei tule sekoittaa viljankorjuuseen tarkoitettuun elonleikkuukoneeseen, joita on ollut sekä hevos- että myöhemmin traktorivetoisina.

D.M.Osborne-niittokoneita myivät ainakin Suomalainen kalustokauppa Paul Sidorow Helsingissä vuoden 1896 esitteessään ja Hankkija ilmeisesti 1920-luvulla Uusi Osborne-koneita, joiden alkuperä ei taida olla ihan selvä. Osborne oli lakannut itsenäisenä yrityksenä vuonna 1904, kun International Harvester julkisti ostaneensa Osbornen jo edellisenä vuonna. Kilpailuviranomaisten painostamana IH myi Osbornen vuonna 1918 Emerson-Brantingham Co:lle, jonka puolestaan osti J.I. Case Co vuonna 1928. Tällöin vielä valmistettiin jonkin verran koneita nimellä Case-Osborne. D.M.Osborne-koneita on myyty silloisessa Suomen suurruhtinaanmaassa melko paljon, joten niitä on myös säilynyt. Pahimpia kilpailijoita olivat edellä mainittu Hankkijan päämerkki IH sekä Buckeye, jollaisia myi ainakin Victor Forselius Turussa. Maatalousseurojen V.A. konetarkastuslaitos (VAKOLAn edeltäjä) koetteli Osborne-niittokonetta vuosina 1907-08, jolloin se oli jo IH:n valmistama.