Justeeri
Justeeri (ruots. justersåg) on puiden kaatoon ja toisinaan lankkujen sahaamiseen käytetty kahden sahaajan voimin käytettävä perinteinen saha. Justeerin rakenne on yksinkertainen: se koostuu terästä ja terän päissä oleviin silmukoihin pujotettavista, puusta muotoilluista sauvamaisista kahvoista, jotka ovat pystysuunnassa terän suuntaiset. Terä saattaa olla profiililtaan suora tai hieman kupera.
Suomessa justeeri oli pokasahan ja kirveen ohella tärkeimpiä metsurin työkaluja ennen moottorisahan yleistymistä. Tavanomaisen justeerin lisäksi on olemassa myös "yhdenmiehenjusteeri", jota kutsutaan pukkuriksi. Justeeri tunnetaan myös nimellä tukkisaha.
Justeerisaha on kuvattuna Ranuan ja Taivalkosken vaakunoissa.
Suomessa kahden miehen justeerit yleistyivät vasta noin 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Ahlström-yhtiön työmaalla Kauttualla oli Juha Maasolan mukaan käytössä justeereita jo vuonna 1880. Koko Suomessa justeeri yleistyi vasta seuraavan vuosisadan alussa. Yksi selittävä tekijä sahojen yleistymiselle teollisuuden tarpeisiin suoritetun puunkorjuun myötä oli puuraaka-aineen kasvanut arvo: kirveellä kaadettaessa kun jäi pitempi kanto ja hakatessa syntyi enemmän puunhukkaa kuin sahakaadossa. Metsätyömiehet ja maaseutuväestö vieroksuivat alkuunsa sahoja, kun oltiin vuosisatoja totuttu hoitamaan metsä- ja puutyöt kirveellä. Pokasaha kehittyi nykyiseen muotoonsa - kummankin puolen pääpuut ja niiden välissä jänne, välipuu ja terä - 1930-luvulla, ja metallikaarisia kaarisahoja tuli Suomen kauppoihin laajemmalti vasta 1950-luvulla, jolloin jo ensimmäiset moottorisahatkin olivat saatavilla.