Kaljasaavi
Neliskulmainen aukko tynnyrin päällä on täyttöaukko ja reikä sivussa juoksutusreikä, joka on suljettu tapilla.
Vanhempi olut- tai kaljaperinne Suomessa jakautuu kahteen alueeseen. Savossa ja Karjalassa valmistettiin voassaa ruisjauhoista ja maltaista. Olut kävi avoimessa tynnyrissä ja valmistui parissa päivässä. Nk. jauhokalja on vanhempi ja alkukantaisempi tapa panna olutta. Kenties yhtä vanha kuin ohran ja rukiin viljely ylipäätään.
Länsi-Suomessa käytettiin oluenpanemiseen ohramaltaita ja/tai ruismaltaita josta valmistettiin mäski. Mäski kaadettiin valumaan kaukaloon, eli kuurnaan,
kirkas vierre otettiin talteen, sekoitettiin humalaveteen ja pantiin käymään oluthiivan avulla. Noin vuorokauden kuluttua olut laskettiin tämän kaltaisiin tynnyreihin käymään vielä pariksi viikoksi.
Kaljasaavi oli marras-joulukuun vaihteessa ajankohtainen esine. Viimeistään Annan päivänä (9.12.) oli laitettava olut tuloilleen: "Anni oluet panee". Siten olut saatiin juotavaksi Tuomaan päivään (21.12.) mennessä.
Oluenpano oli tärkeä osa juhlaan valmistautumista. Mitä suurempi juhla, sitä enemmän olutta valmistettiin. Eritoten jouluna ei oluen sopinut loppua, sillä joulutarjoilun runsauden uskottiin takaavan hyvän sadon seuraavalle vuodelle.
Olutta pantiin ympäri vuoden myös muuten kuin juhlatarpeisiin. Mieto olut oli esimerkiksi raskaissa heinätöissä mainio janojuoma, joka virkisti ja antoi energiaa.
Maaseudulla olutta valmistettiin kotioloissa talon omiin tarpeisiin, kaupungeissa oli myös ammattimaisia oluenpanijoita.
Savo ja Karjala kuuluvat alueeseen, jossa valmistettiin niin sanottua jauhokaljaa. Valmistustapa lienee yhtä vanha kuin rukiin- ja ohran viljelykin.