Mystinen Mustalähde
Ennen Haataisia, Tuovisia, Korhosia ja muita tavallisia perheitä Tuovilanlahden rannalle saapui Lippo Tuulenvääntäjä perheineen. Silloin Tuovilanlahden nimenä oli vielä savilahtelaisten metsästäjän antama nimi Kuikkalahti. Lähin pappi hoiti seurakuntaansa nykyisen Mikkelin tienoilla ja yritti parhaansa mukaan saada seurakuntalaisensa unohtamaan pakana-ajan tapoja ja tottumuksia. Tuskin Novgorodin ja Ruotsin verokarhut osasivat aivan heti tulla verottamaan Tuulenkääntäjää. Ensi töikseen Lippo sitoi pajumertoja ja kutoi muutamia verkkoja. Pian hän pystytti saunan ja kaatoi kaskea seuraavan keväänä poltettavaksi. Toimet sujuivat suunnitelmien mukaan. Lahden perukkaan laskevan joen suulla mertoihin kävi ahventa ja särkeä ja verkko antoi kohtuullisesti haukea. Eräänä aamuna Lippo järkyttyi. Merrat oli täyttynyt sammakoista, eikä hän löytänyt verkkojaan. Rantaan saavuttuaan hän näki rantakivellä ison kerän, johon oli kierretty pajunparkista ja jännelangoista punottua lankaa. Hän arvasi, että joku on purkanut hänen verkkonsa langoiksi ja kiertänyt ne näytöksi kerälle. Joku vetiäinen tietysti, tae ite paholainen, se vanahakehno. Lippo sai vieraikseen savilahtelaisia pyyntimiehiä, jotka aikoivat palata pian koteihinsa. He sanoivat vanhankehnon metelöineen äskettäin muuallakin ylävesien puolella. Lippo pyysi heitä ilmoittamaan asiasta papille. Saman kesän aikana pappi saapui Kuikkalahteen. Hän oli väkeväsanainen ja mahtava paholaisen manaaja. Hän säikytteli paholaisen niin perusteellisesti, että tämä pakeni ja säikähdyksessään potkaisi kaviollaan rantakallioon syvän luolan. Lippo nimitti luolan Pirunpesäksi. Ei se vanhakehno kauaksi paennut. Ehkä se ei ollutkaan itse vanhakehno, vaan joku pienempi haltia, vetiäinen. Se asettui Mustaanlähteeseen, asui tässä sitten satoja vuosia ja saattaa asua vieläkin. Tuulenkääntäjien sukuun kuuluva Matti, viralliseltaan nimeltään Turunen, muutti Litmanniemeen 1561. Kun Juntti Tuovinen kotiutui Kiukoonmäkeen ja muutti sieltä järven luo, niin Kuikkalahti muuttui Tuovilanlahdeksi. Mustassalähteessä on siis asunut vetehinen eli vetiäinen jo satoja vuosia viettäen rauhanomaista rinnakkaiseloa Tuovilanlahden asukkaiden kanssa, jotka Pekka Rissasen tavoin ovat osanneet lahjoa haltioita viemällä lähteeseen näille mieluisia esineitä. Kankaalan omistaja Antti Miettinen otti Mustalähteen talouselämän palvelukseen perustamalla myllyn, jota lähteen vesi pyöritti. 1880 -luvun alkupuolella tämän myllyn vesirattaaseen johdettiin puuränniä myöten Mustanlähteen vettä 20 l. sekunnissa. Mylly oli heikkotehoinen ja antoi aihetta pilkallisiin ilmaisuihin. Viisaimmat kuitenkin sanoivat: "Ei sua pilikata Mustallähteen myllyä. Sekkiin tekköö jyvistä jauhoja". Miettisen mylly toimi muistitietojen mukaan vuoteen 1907 tai 1908 saakka. Sen jälkeen Pesoset viljelivät Kankaalaa vuokraajina, ja tilan osti Kalle Taskinen, joka piti myllyä käytössä 1910 -luvulta lähtien. Hän halusi kokeilla tekisikö lähteen vesi myös sähköä.
Hänen tilauksestaan Hankkija 1922 myllyyn kotitarvesähkölaitoksen, jonka generaattorin teho oli 1kW ja jännite 230 V. Seppä Aapeli Puurunen asensi turbiinin. Taskinen siirtyi muutamien vuosien kuluttua konepajan sähkön käyttäjäksi, mutta taisi kyllästyä konepajan sähkön häiriöihin ja käynnisti taas oman sähkölaitoksensa. Ainakin 1931 Taskila (Kankaala) sai sähkönsä Mustanlähteen generaattorista. Myllyssä ei enää jauhettu. Myllyn läheisyydessä, samalla tontilla sijaitsi mökki, jossa asui silloin Pekka Rissanen vaimonsa Annan ja poikiensa Oton ja Kallen kanssa. He olivat taitavia käsityöläisiä, tekivät puuastioita ja tuohiesineitä. Kalle oli osaava puuseppä, tapetoija ja maalari. Lisäksi hän osasi ajaa autoa. Sitäkin työtä hänelle usein tarjottiin, sillä Tuovilanlahden kaksi autonomistajaa. Savolan isäntä Taavi Savolainen ja konepajan mestari Kalle Pesonen eivät aina olleet autonajokuntoisia, jolloin Kalle auttoi.
Otto oli hiljainen mies, teki puusepän töitä ja hakkasi silloin tällöin halkoja. Hän teki siistejä pinoja; hellapuutkin sahasi sentilleen ja latoi säännöllisesti pinoon.
Pekka itse teki kaikkea tarpeellista; muut tekivät mitä osasivat. Hän oli syntynyt hammas suussa, siis oli tietäjä. Hän paransi lähimmäisiään sairauksien ja tapaturmien sattuessa.
Vammanpesuvesi oli monipuolinen lääke, jota hän otti Mustastalähteestä, kaatoi sitä umpipuun läpi astiasta toiseen, jolloin vesi sai parantavan voiman.
Annakaan ei ollut turha nainen. Käsitöiden lisäksi hän huolehti Maaninka -laivan siisteydestä. Joka ilta hän meni sankon ja harjan kanssa laivan tulolle ja astui laivaan, kun viimeinen matkustaja poistui ja viimeiset rahtitavarat kannettiin laiturille. Maaninka oli siistin laivan maineessa.
Vammanpesuvedellä Pekka pesi venähtäneitä ja kolottavia niveliä. Sampaan eli rauhastulehduksen parantamiseen pelkkä vesi ei riittänyt; siinä tarvittiin myös pesijän sormien taitoa. Sen taidon Pekka oli saanut, kun hänellä oli ollut kolme kertaa tilaisuus hämmentää sormillaan litamatoja. Metsäpeittoon joutuneen lehmän Pekka sai tulemaan kotiin. Unjkakkiaenen oli opettanut hänelle loihtimissanat, joita metsäpeittoon joutuneen lehmän kotiin houkuttelussa tarvittiin. Unjkakkiainen oli - ja on kai vieläkin - se unen ja valvomisen rajakohdassa jostain kaukaa kuuluva salaperäinen ääni, jota voi verrata romaanissa rivien välissä kuuluvaan kertojan ääneen.
Kerran Pekan luo tuli mies ja kertoi, että häneltä oli varastettu puukko. Pekka lupasi tutkia asian. Se tarkoitti sitä, että hän aikoi nähdä ensi yönä unessa puukkovarkaan. Niin että itsesuggestion avulla Pekka osasi toimia. Apuna hän käytti tietysti käytännön toimia ja tarvikkeita. Hänellä sattui olemaan tallessa hautausmaalta hakemiaan pihlajan oksia. Niistä hän katkoi keppejä ja upotti ne Mustaanlähteeseen ja luki asiaan kuuluvat loitsut. Vaikeimmissa tapauksissa unjkakkiaisen kutsumiseen tarvittiin hopealastuja, joita Pekka vuoli hopeaesineestä ja pudotti lastut lähteeseen. Puukkorosvon unjkakkiaenen hoiteli saadessaan pihlajan oksia palkkioksi. Rosvo saapui Pekan luo ja vaikeroi surkeasti "Minä näin sellaista unta, että pieksit minua kepillä. Perruuta noetumises! Sitä tämä on." Kuv viet varastamasj puukon oekeelle omistajalle, suat nukkua yös raohassa." pekka sanoi. Minua vuoden nuorempi Eelis kertoi kokeneensa Pekan taikavoimaa "Kun minä olin öylön Kalapurolla, niim Pekka tuli vastaaj ja ärjäsj. Minä säekäen ja mänin rumpun alle piiloon. Minä luulin kun Pekka loehti. Rumpun niskat rutis ja kans lenti ilimaan, niin että multa pöllysj. Pekka istu aejan piällä, heilutti jalakojaan ja naoro niij että parta väpätti.
Sinä aikana kävin Tuovilanlahden kansakoulua. Koulutoverini Vilho Haatainen hoiti Mustanlähteen sähkölaitosta. Hän kävi iltaisin käynnistämässä turbiinin ja generaattorin ja pysäyttämässä aamulla kouluun mennessä. Kerran hän sanoi minulle: "Etpä uskalla lähtee uamulla mukkaan myllylle, kun siellä ruumis kummittelemassa". Eihän yhdeksänvuotias mies ruumista pelkää, joten lähdin aamulla Vilhon mukaan. Myllyssä oli kolkko tunnelma turbiinin kolahtelun ja hämärän takia. Myös generaattori ujelsi ja sähisi salaperäisesti. Vilho sysäsi luukun ränniin ja avasi rännin seinässä olevan luukun, jolloin vesi alkoi ryöpytä rännin sivulle ja turbiini pysähtyi. Lieriön muotoisen turbiinin pääosa sijaitsi alakerrassa, jossa olivat myös jauhinkivet. Vilho selitti asiantuntevasti, miksi turbiinin päällä vaakatasossa olevan rattaan ja generaattorin rattaan välinen hihna oli ristissä, koska raattoria ei voinut panna kyljelleen.
Myllystä vielä puhuttiin, vaikka myllyn tiloissa oli nyt sähköä tuottavia vempaimia. Alakertaa, jossa turbiinin tärkein osa sijaitsi, pidettiin ruumishuoneena. Myllyn lakattua toimimasta, sen alakerta oli muuttunut ruumishuoneeksi, koska se oli viileä kesälläkin. Lähteen vesi piti sitä viileänä. Siellä usein ruumis oli odottamassa hautausta. Niin oli silloinkin, kun olin Vilhon mukana pysäyttämässä sähkölaitosta. Näytimme toisillemme rohkeutemme ja kurkistimme päätyovesta alakertaan. Siellä makasi laudalla lakanan alla ruumis. Kouluun mentyämme kerroimme värikkäitä tarinoita Mustanlähteen kummituksista. Sinä aikana henkimaailman kummajaiset vielä elää kituuttivat, vaikka sähkö ja muu tekninen kehitys vielä niitä pahoin jo ahdisteli. Mustanlähteen kummitukset alkoivat unohtua, kun Pekka Rissasen perhe muutti Kalapuron mäelle, ja mökki jäi tyhjäksi. Mustalaiset yrittivät siihen joskus yön viettoon, mutta kuultuaan, että myllyssä kummittelee ja Mustassalähteessä tapahtuu yhtä ja toista, he luopuivat aikeestaan.
Yhtenä syksyisenä aamuna kouluun mennessäni Mustaltalähteeltä kuului ääniä. Lähteestä nousi tavallista aamusumua. Otto Jääskeläinen sanoi: "Nuin siinä kävj, kun Rissaset lähti Kalapurolle. Kum Pekka piti kurissa sitä Pirumpesältä lähteeseen tullutta vetiäestä, niij lähteellä olj raohallista. Nyt se vanhakehno piäs villiintymmää ja potki tuon kannaksen puhki". Aku Jääskeläinen tuumi: " Jospa joku riätti panj elohoppeeta lähteeseen. Se temppu tekj luonnonmullistuksen".
Aikamoinen mullistus. Lähteen ja joen väliin oli syntynyt laaja ja syvä kuoppa, jonka pohjalla uiskenteli hiekkaisessa vedessä puurännin kappaleita ja itse mylly oli kallistunut pahoin. Suurin osa ränniä oli vielä pystyssä ikään kuin pylväitten päällä.
Otto ei pitänyt Akun huomautuksesta: "Elä hupsi tyhjee. Ei nyt elohoppeetippa tämmösiä mullistuksia tie. Asia on niij, että kun Pekka eokkoneen ja poekineen muutti Kalapurom mäelle, niin ne vetiäeset sum muut haltiat piäs villiintymmää. Ne potki tuov väölän, ja sittem mua viery. Lokimpaskahiekka siellä pohjalla näkkyy."
Koulupäivän päätyttyä poikkesin lähteelle. Se oli surkea jäännös Mustastalähteestä. Entinen monisilmäinen lähde oli kutistunut yhdeksi pieneksi lammikoksi. Kuinka paljon veden pinta oli alentunut valtaosan vedestä karatessa jokeen?
Käydessäni kolmisenkymmentä vuotta sitten Ruoveden runoilijoiden lähteellä, muistelin mustaalähdettä ja totesin, että ennen Pekka Rissasen muuttoa Kalapuronmäelle Mustalähde oli ollut huomattavasti laajempi ja muutenkin mahtavampi kuin tämä suuresti ylistetty Runoilijoiden lähde.
Miten on nyt Mustanlähteen rautapitoisuuden laita? Mahtavuutensa aikana sitä moitittiin raudan takia. Sanottiin, ettei lasten pitäisi juoda sen lähteen vettä, koska se ruostuttaa hampaat. Saattoi siinä ollakin perääkin. Minä, kuten muutkin Mustanlähteen lähiseudun asukkaat, join lähdevettä, eikä hampaani ruostuneet.
Siinä suuressa luonnonmullistuksessa lähteen vedenpinta aleni huomattavasti. Nyt lie vaikea löytää maastosta merkkejä veden pinnan ylärajasta ennen maanvyöryä. Alue, joka silloin oli hetteikköä lähteensilmineen, kasvaa nyt kookkaita puita.
Pekkaa vanhemmatkin tietäjät olivat olleet tietoisia Mustanlähteen voimasta. Hekin olivat ostaneet tietoja ja taitoja uhraamalla esineitä ja hopealastuja lähteeseen. Muutamia vuosia sitten Kuopion museon tutkijat olivat kiinnostuneita Mustastalähteestä. He kävivät lähteellä katsomassa, olisiko mahdollisuutta tutkia lähdettä, mutta totesivat, että tuskin siitä löytyisi kulttiesineiden jäännöksiä.
Kuka tietää, vaikka joskus Tuovilanlahden asukkaiden mieliin tulisi entisöidä jotain Mustaanlähteeseen liittyvää. Lähteen alareunassa toiminut mylly saattaisi olla mielenkiintoinen nähtävyys entisöitynä. Vanhimmasta myllystä on valokuvakin. Vetiäinen tai muu haltija voi hyvinkin asustaa lähteessä. Tuovilanlahtelaiset ja muutkin voisivat silloin tällöin uhrata jotain vetiäiselle mieluisia pikku esineitä lähteeseen, jotta rinnakkainolo vetiäisen ja kyläläisten kesken sujuisi mukavasti. Museovirasto teki viisaan päätöksen, kun ei ryhtynyt ruoppaamaan lähdettä. Näin haltijatkin jäivät rauhaan, eivät kummittele eivät muutenkaan säikyttele kyläläisiä.
Lähde: Olavi Mykkänen 26.4.2001, Tuovilanlahden Mustalähde