Leipäkortti 1919 

Vuoden 1918 alku oli Suomessa vaikea. Poliittinen tilanne oli kireä, kansa mellakoi ja lakkoili eri puolilla maata. Tilanne kärjistyi hallitusta tukevien valkoisten ja vallankumouksellisten punaisten väliseksi avoimeksi sodaksi 27. tammikuuta. Punaiset joukot miehittävät Etelä-Suomen suurimmat kaupungit.

Elintarvikkeiden saanti oli vaikeaa maailmansodan takia, ja edellisvuoden sato oli jäänyt pieneksi, joten kaupunkilaiset pyrkivät hankkimaan elintarvikkeita maaseudulla asuvilta sukulaisilta ja salakaupoista. Tilanteesta johtuen hinnat olivat korkealla.

Viljan säännöstely oli aloitettu kesäkuussa 1917. Leipää säännösteltiin jakamalla asukkaille leipäkortteja. Viljaa jaettiin väestöryhmien kulutustarpeen mukaan työn raskauden perusteella, suurimmat vilja-annokset annettiin ulkoilmassa raskasta ruumiillista työtä tekeville henkilöille. Säännöstelyannosten on arvioitu 1917-1919 kattaneen noin puolet väestön keskimääräisestä energiatarpeesta. Pienimmillään maalis-huhtikuussa 1918 viljatuotteiden annos oli punaisten puolella 40 grammaa henkeä kohti päivässä ja valkoisten puolella 75 grammaa.

Viljan puutteessa turvauduttiin jauhojen korvikkeisiin, pettuun ja jäkälään. Kotitaloustoimikunta neuvoi kansaa pettuleivän tekoon. Leipään suositeltiin käytettäväksi enintään 50 prosenttia pettujauhoja. Tavallisesti kostutetut pettujauhot lisättiin vähistä jauhoista alustettuun taikinajuureen, jolloin tuloksena oli eräänlaista sekaleipää. Muita hätäleipiä olivat mm. vehkaleipä (valmistettiin suovehkan juurista) marjaleipä, jäkäläleipä, herneleipä, ja akanaleipä (taikinaan lisättiin puintijätteitä) sekä olkileipä, joka oli ravintona jokseenkin kelvotonta ja suolistolle vaarallista. Elintarvikepulan mukana markkinoille tulivat myös erilaiset elintarvikeväärennökset. Helsingin kaupungin laboratorioissa näytteistä löydettiin tuhkaa, hiekkaa ja selluloosaa.

Huhtikuun 10.-14. päivinä Saksan itämeren divisioona nousi maihin ja valtasi valkoisten tuella Helsingin. Taistelujen päätyttyä Kansallismuseon henkilökunta ryhtyi taltioimaan sotaan liittyvää esineistöä museon kokoelmiin. Amanuenssi AarneTallgren osti 18.4. hätäleivän, jonka hän luetteloi museoesineeksi tiedolla "lähes syömäkelvotonta". Leipään on käytetty mm. jauhamatonta kauraa ja olkia. Se maksoi 1,50 markkaa, lisäksi ostoon tarvittiin 10 leipäkortin kuponkia. Helsingin kaupungilla töissä olleen kirvesmiehen tuntipalkka oli tuolloin noin 2,50 markkaa.

Kotimaisten elintarvikkeiden säännöstely voitiin hiljalleen lopettaa vuoden 1919 aikana. Tuontiviljan säännöstelyä jatkettiin vuoteen 1921 asti.

Sari Tauriainen 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2012/hataleipa