Lotta-puku
Lähde: Lottapuku-perinnepukuna-003.pdf (suomenlottaperinneliitto.fi)
LOTTAPUKU
Lottapuku Lotta Svärd -järjestössä 1921-1944
Lottapuvun malli hyväksyttiin vuonna 1922. Järjestön säännöissä annettiin puvun käytöstä tarkat ohjeet. Puku oli harmaata puuvilla- tai villakangasta, ja siihen kuuluivat lottaneula, valkoinen kaulus ja kalvosimet sekä jaostonauha. Helman pituus oli 25 cm maasta. Sukat olivat mustat tai harmaat, ja jalkineina matalat mustat kengät. Valkoinen esiliina ja huivi kuuluivat muonitus- ja lääkintälottien pukuun. Kaikkiin lottien asuihin oli järjestön vahvistamat ohjeet ja kaavat. Lotan oli esiintyessään muistettava, että hän edusti Lottajärjestöä. Lotan tuli esiintyä "sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin, vaatimattomasti ja huomiota herättämättä". Lottien arkipuku oli puuvillaa. Vasempaan ranteeseen kiinnitettiin kankainen kurssimerkki ja jaostonauha sekä rintataskuun valkoinen kurssitähti. Pukuun kuului valkoiset irrotettavat kaulukset ja hihansuut. Puvun kaulus suljettiin lottaneulalla. Juhlatilaisuuksissa käytettiin villakankaista juhlapukua. Juhlatilanteissa puvun kanssa käytettiin käsivarsinauhaa ja valkoisia käsineitä sekä lottalakkia.
Lottapuvun käyttö sodan jälkeen
Lotta Svärd -järjestön lakkautuksen myötä myös lottapuvun ja -merkkien käyttö loppui. Tuolloin lotat ompelivat puvuista uusiovaatteita, tuhosivat tai kätkivät niitä. Lottapukuja ei käytetty julkisesti vuosikymmeniin. Lotta Svärd -järjestössä toimineita naisia käsittelevä historiakulttuuri alkoi nousta esille 1980-luvulla. Tultaessa 1990-luvulle lottina ja pikkulottina toimineet alkoivat saada aiempaa huomattavasti laajempaa näkyvyyttä. Monet Lotta Svärd -järjestöön kuuluneet ottivat lottapuvun uudelleen käyttöön erityisesti juhla ja edustustilaisuuksissa. Tuolloin annettiin suositus, että Lotta Svärd -järjestön ohjeistuksen mukaista lottapukua saa käyttää henkilö, joka on kuulunut Lotta Svärd -järjestöön.
Lähde: Jukka I. Mattila: Lottapukujen historia (2021): "Lottapuku viestitti kurinalaisuudesta ja isänmaallisuudesta" - Kulttuuritoimitus
Lotta Svärd oli 1920-1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, jonka tarkoituksena oli kasvattaa maanpuolustushenkeä ja tukea suojeluskuntien toimintaa. Sotavuosina 1939-1944 lottajärjestö toimi osana puolustuslaitosta.
Liittoutuneiden valvontakomissio vaati sodan jälkeen järjestön lakkauttamista, ja se lakkautettiin vuonna 1944. Järjestön maine palautettiin 1990-luvulla, ja monet lotat saivat huomionosoituksia valtiovallalta kiitoksena maanpuolustustyöstä.
Nimi Lotta Svärd juontaa Johan Ludvig Runebergin kirjoittamasta runosta Lotta Svärd, joka ilmestyi Vänrikki Stoolin tarinoissa. Runo vaikutti suomalaisen isänmaallisuuden kasvuun.
Suomalaisessa maanpuolustustyössä lottatyö jakaantui lääkintäjaostoon, muonitusjaostoon, varustusjaostoon ja keräys- ja kansliajaostoon. Lotta hankki koulutuksen oman jaostonsa tehtäviin ja antoi sen jälkeen lottalupauksen. Sairaanhoitoa pidettiin yhtenä arvokkaimmista lottien tehtävistä.
Talvisodan ponnisteluissa oli mukana yli 70 000 lottaa, joista vajaa neljännes oli mukana sotatoimialueella. Jatkosodan aikana lottia oli komennuksella 95 000.
Kentällä toimivat lotat tarvitsivat vaatetuksen, joka soveltui eri vuodenaikoihin ja säihin. Varhaiset lottapuvun ommeltiin sarkakankaasta, joka oli halpaa, mutta se kastui helposti ja oli epämiellyttävä käytössä. Lääkintälotille kehitettiin sisätöihin sopiva kevyempi vaatetus, ja puku valmistettiin puuvillakankaasta. Siitä syntyi nykyisinkin tunnettu lottapuku.
Harmaa lottapuku viestitti yhdenmukaisuudesta ja kurinalaisuudesta, joka kuului sotilaskulttuurin perinteeseen. Puvun lisäksi lotta käytti erilaisia merkkejä. Käsivarteen kiedottiin käsivarsinauha tai käsivarsikilpi. Lotalla oli päähine, työesiliina ja valkoinen esiliina.
Lottapukuun sai pukeutua ensimmäisen kerran lottalupausta annettaessa. Järjestöstä eronneella tai kannatusjäsenellä ei ollut oikeutta lottapukuun. Lottapuvun kanssa käytettävien kenkien piti olla yksinkertaiset, matalakorkoiset ja väriltään tummat, esimerkiksi monot tai nahkasaappaat. Valkoisia jalkineita tai silkkisukkia ei sallittu. Sukkien piti olla mustat tai harmaat.
Juhlapuvun kanssa käytettiin valkoista irtokaulusta ja valkoisia mansetteja sekä käsivarsinauhaa. Juhlapuvun kanssa oli aina oltava mustat sukat ja jalkineet, kun esiinnyttiin ryhmässä. Käsivarsinauhaa ja kunniamerkkejä sai käyttää juhlatilaisuuksissa sisätiloissa ja kesällä ulkona. Ulkona käytettiin juhlissa päähinettä ja valkoisia käsineitä.
Lottapuvun käyttöön liittyi tiukasti säädelty kurinalaisuus, mutta samalla se tasa-arvoisti käyttäjät. Yhtenäinen asu häivytti sosiaalisia ja yhteiskunnallisia raja-aitoja.