Puinen lukko
Entisaikaan varustettiin lukoilla vain varastorakennukset. Näistä erityisesti vilja-aitta piti sisällään niin arvokasta omaisuutta, että sisäänpääsy haluttiin rajata vain muutamiin harvoihin ihmisiin.
Kansa kehitteli rakennustensa oviin erilaisia lukkomaisia linkkuja ja salpoja, jotka eivät välttämättä vaatineet avainta, mutta lukituksen sai auki vain, jos tunsi laitteen yksityiskohdat ja ominaisuudet. Erilaisia metallisia lukkolaitteitakin on ollut käytössä pitkään, Turussa toimi lukkoseppiä jo 1300-luvulla.
Kuvissa esiintyvä lukko on rautakoneistolla varustettu vaakasuora puukoppalukko, joka avattiin ja suljettiin suurella avaimella. Tällaiset lukot yleistyivät Suomessa 1700-luvulla. Paikoitellen lukkotyyppiä on kutsuttu myös tukkilukoksi. Suomessa on ollut käytössä myös kokonaan puisia lukkolaitteita.
Lukon raudasta taottu koneisto on upotettu puiseen koteloon, joka on kiinnitetty oven sisäpuolelle. Vaakasuoraan sijoitettu puukoppa ulottui useamman ovilaudan alalle, jolloin se myös vahvisti ovea, toisin kuin pystymallinen kotelo.
Puukoppalukkojen rautakoneisto pysyi pitkään lähes muuttumattomana. Raudankäytön yleistyessä puukoppalukkojen valmistus hiipui, kunnes levylukot syrjäyttivät ne kokonaan. Vanhat puukoppalukot säilyivät usein käytössä pitkään, sillä ne kestivät toimintakuntoisina vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen.